Sopimusoikeudelliset periaatteet

[blank_start]Sopimusvapaus[blank_end] ja sopimussitovuus muodostavat [blank_start]lähtökohdan[blank_end] sopimusten arvioinnissa, vaikka niiden merkitys on viime vuosina vähentynyt erilaisten [blank_start]rajoitusten[blank_end] ja poikkeusten vuoksi.

Sopimusten sitovuus (pacta sunt [blank_start]servanda[blank_end]) = Toimijat voivat keskinäisellä päätöksellään [blank_start]velvoittautua[blank_end] toisiaan kohtaan niin, että syntyneet sopimusvelvoitteet pannaan viime kädessä [blank_start]täytäntöön[blank_end] tuomioistuinlaitoksen ja ulosottokoneiston avulla.

Sisältövapauden rajoituksena voidaan pitää myös yleistä vaatimusta sopimusten [blank_start]kohtuullisuudesta[blank_end].

Sopimussitovuus koskee erityisen vahvasti [blank_start]liikesopimuksia[blank_end].

Sopimuksen sitovuuteen voidaan puuttua erilaisin kriteerein, jotka ovat joko sopimuksen [blank_start]syntytapaan[blank_end] (esimerkiksi harhaanjohtaminen sopimuksen valmisteluvaiheessa) tai [blank_start]sisältöön[blank_end] (velvoitteiden [blank_start]kohtuuton[blank_end] epätasapaino) liittyviä.

Sopimusoikeus perustuu ajatukselle, että osapuolet saavat pyrkiä solmimaan itselle tarkoituksenmukaisia sopimuksia. Sopimusosapuolen tulee toiminnassaan ottaa kuitenkin kohtuullisessa määrin [blank_start]huomioon[blank_end] myös sopimuksen toisen osapuolen [blank_start]edut[blank_end]. Tämä velvollisuus ilmenee [blank_start]lojaliteettiperiaatteena[blank_end].

Lojaliteettiperiaatetta vahventaa sopimussuhteen [blank_start]pitkäkestoisuus[blank_end]. Vielä merkitystä voi saada esimerkiksi se, ovatko osapuolet tai toinen heistä olleet alallaan asiantuntijoita. Asiantuntijalla on [blank_start]korostunut[blank_end] velvollisuus ottaa huomioon sopimuskumppaninsa [blank_start]intressit[blank_end].

Lojaliteettiperiaate voi synnyttää sopimuksen perusteella velvollisuuksia, joita sopimukseen ei nimenomaisesti sisälly. Se vaikuttaa jo sopimuksesta [blank_start]neuvoteltaessa[blank_end]. Tyypillisiä siitä johtuvia velvollisuuksia voivat olla esimerkiksi [blank_start]tiedonantovelvollisuus[blank_end] ja velvollisuus [blank_start]huomautuksen[blank_end] tekemiseen.

Lojaliteettiperiaate korostuu tyypillisesti silloin, kun sopimussuhde edellyttää osapuolten [blank_start]vuorovaikutusta[blank_end] ja keskinäistä riippuvuutta. Näitä sopimuksia ovat usein erilaiset [blank_start]yhteistoimintasopimukset[blank_end].

Jos kestosopimukseen sitoutuu mittavia taloudellisia arvoja ja kysymys on esimerkiksi toisen osapuolen liiketoiminnan [blank_start]jatkuvuudesta[blank_end], sopimussuhteen [blank_start]irtisanomisen[blank_end] ja purkamisen edellytykset saattavat [blank_start]rajoittua[blank_end] lojaliteettivaatimusten tuella.