Sopimuksentekotuottamuksella tarkoitetaan tavallisimmin keskeytymiseen tai sopimuksen liittyvän vahingonkorvausvastuun .
Osapuolten välillä ei ole sopimuksen olennaisena tunnusmerkkinä pidettyjä , minkä vuoksi vastuutilanteita ei voida arvioida korvausvastuuna (tai ainakaan sen tyyppitilanteena).
Neuvottelujen tarkoitus edellyttää, että pelkkä neuvottelujen käyminen - ilman sitoutumistoimia - ei kovin helposti johda .
Pääsääntönä tavataan todeta, että eivät sido.
KKO:n ratkaisu 1999:48 ilmaisee neuvottelumenettelyä koskevina sääntöinä ainakin ja tietyn luottamuksensuojan olemassaolon.
koskevat oikeuskysymykset voidaan jakaa päätyyppiin.
Ensimmäinen mahdollinen vastuuperuste on neuvottelujen pitkäaikainen jatkaminen. Neuvottelujen vapaan voidaan esittää joissakin tapauksissa rajoittuvan sen vuoksi, että neuvotteluissa on edetty pitkälle ja toinen osapuoli on sopimuksen syntymiseen.
Toinen neuvotteluvastuun variaatio voidaan perustaa neuvottelumenettelyyn.
Kolmannen joukon muodostavat tilanteet, joissa osapuolten välillä on jotakin erityistä käytävien neuvottelujen sisällöstä.
Mahdollinen neuvottelujen jatkaminen ja siitä seuraava vastapuolen luottamus sopimuksen eivät välttämättä pidä sisällään menettelyä, vaikka sopimus lopulta jäisikin tekemättä.
