ja sopimussitovuus muodostavat sopimusten arvioinnissa, vaikka niiden merkitys on viime vuosina vähentynyt erilaisten ja poikkeusten vuoksi.

Sopimusten sitovuus (pacta sunt ) = Toimijat voivat keskinäisellä päätöksellään toisiaan kohtaan niin, että syntyneet sopimusvelvoitteet pannaan viime kädessä tuomioistuinlaitoksen ja ulosottokoneiston avulla.

Sisältövapauden rajoituksena voidaan pitää myös yleistä vaatimusta sopimusten .

Sopimussitovuus koskee erityisen vahvasti .

Sopimuksen sitovuuteen voidaan puuttua erilaisin kriteerein, jotka ovat joko sopimuksen (esimerkiksi harhaanjohtaminen sopimuksen valmisteluvaiheessa) tai (velvoitteiden epätasapaino) liittyviä.

Sopimusoikeus perustuu ajatukselle, että osapuolet saavat pyrkiä solmimaan itselle tarkoituksenmukaisia sopimuksia. Sopimusosapuolen tulee toiminnassaan ottaa kuitenkin kohtuullisessa määrin myös sopimuksen toisen osapuolen . Tämä velvollisuus ilmenee .

Lojaliteettiperiaatetta vahventaa sopimussuhteen . Vielä merkitystä voi saada esimerkiksi se, ovatko osapuolet tai toinen heistä olleet alallaan asiantuntijoita. Asiantuntijalla on velvollisuus ottaa huomioon sopimuskumppaninsa .

Lojaliteettiperiaate voi synnyttää sopimuksen perusteella velvollisuuksia, joita sopimukseen ei nimenomaisesti sisälly. Se vaikuttaa jo sopimuksesta . Tyypillisiä siitä johtuvia velvollisuuksia voivat olla esimerkiksi ja velvollisuus tekemiseen.

Lojaliteettiperiaate korostuu tyypillisesti silloin, kun sopimussuhde edellyttää osapuolten ja keskinäistä riippuvuutta. Näitä sopimuksia ovat usein erilaiset .

Jos kestosopimukseen sitoutuu mittavia taloudellisia arvoja ja kysymys on esimerkiksi toisen osapuolen liiketoiminnan , sopimussuhteen ja purkamisen edellytykset saattavat lojaliteettivaatimusten tuella.